Koulutuspalvelu Toisenlaista pyörittää Jaana Karppinen, innokas rally-tokon harrastaja vuodesta 2011, eläintenkouluttaja (at), rally-tokon koulutusohjaaja ja ylituomari 🙂
Minulla (tai perheelläni) on aina ollut koiria, lapsuuden kodissani oli suomenajokoiria ja ensimmäisen ikioman koirani hankin vuonna 2000. Roduksi valikoitui tuolloin tanskandoggi ja niitä minulla olikin lopulta yhteensä kolme kappaletta.
Doris (Piistar Delilah) oli Se Koira, joka sai minut harrastamaan. Tyyppi oli aktiivinen ja fiksu, sen väsyttämiseen tarvittiin muutakin kuin peruslenkkiä. Aloitettiin tokolla, mutta meille suositeltiin rallyn pariin siirtymistä siitä syystä ettei ohjaaja osannut olla hiljaa ja huitomatta 😄 Doriksen ( ja myöhemmin myös Carmen -dogin) kanssa aloitettiin kisaaminen rallyn epäviralliseen aikaan, RTK2 saavutettiin virallisissa kisoissa.
Koiraharrastusinnostuksen nostaessa päätään, opiskelin eläintenkouluttajaksi ja haaveilin kompaktimmasta molossista. Ja niinpä päädyin valitsemaan harrastuskaverikseni cane corso Bruno-Ylermin (Besties Your Romulus).
Brunon kanssa harrastuspolku oli mutkainen. Haaveissa oli harrastaa tokoa ja pk-jälkeä rallyn lisäksi, mutta olkanivelten ongelmat lopetti nämä haaveet jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Brunon kanssa treenaaminen oli upeaa, se on fiksu poika, jolla on hyvä treenimotivaatio. Se oli noin 1,5-vuotias kun saavutettiin RTK2. Sitten alkoi murrosiän mörköilyt tuoden tullessaan reaktiivisuutta ja voimakkaita pelkotiloja. Näiden kanssa painittiin pari vuotta, sitten tilanne tasoittui ja päästiin taas kisakentille. Bruno saavutti rally-tokon valionarvon ensimmäisenä rodussaan vuonna 2021, samana vuonna se oli myös Varsinais-Suomen Piirinmestari! Lopetimme kisauramme valionarvoon Brunon pahenevan autoilupelon vuoksi eli hän sai höntsäillä koiratanssia ja noseworkkia kunnes olkalihaksen syöpä vei hänet vehreämmille harrastuskentille vuonna 2023. Brunosta luopuminen oli tämän hetkisen elämäni vaikein asia. Ikävä on vieläkin kova.
Brunolle ja mulle treenikaveriksi saapui syksyllä 2017 amstaffi Frans. Samana syksynä jouduin luopumaan molemmista doggivanhuksista 😭
Frans (Kesselin Toisenlainen Treenikaveri) osoittautui enemmän terrieriksi kuin mihin olin varautunut 😄 Eli tyyppi on todella häiriöherkkä ja herkästi turhautuva, huonon treenisuunnitelman tunsi pentuaikana kirjaimellisesti nahoissaan 😬 Frans kärsii myös pahoista iho-ongelmista ja ehkä näiden kaikkien ongelmien summana harrastaminen sen kanssa on jäänyt vähemmälle. Treenaillaan pääasiassa nose workkia, toki rallyakin välillä.
Seuraavan oman koiran hankintaan vaikutti isosti päivätyöni eläintenkouluttajana Axxell Brusabyssa kouluttaen avustajakoiria. Eli tämän työn kautta tulivat labbikset tutuiksi ja oman projektikoira Gunnarin (Fulmarus Ropedancer) myötä niihin myös kovasti ihastuin. Kun minulle tuli mahdollisuus ostaa Gunnarin serkkutyttö, niin pakkohan siihen tilaisuuteen oli tarttua. Niimpä meille muutti Armi (Fiin Wiuhti) 🙂
Armin kanssa ollaan harrastettu pääasiassa rally-tokoa, sillä on RTK4 ja valiotuloksia metsästetään. Kahden vähän haastavamman koiran jälkeen on Armin kanssa liikkuminen erilaisissa paikoissa ihanan helppoa, se suhtautuu avoimesti ihmisiin ja toisiin koiriin 🙂 Tosin labradorin ahneus ja innokkuus on aiheuttanut ohjaajalle harmaita hiuksia eli on saanut miettiä treenaamista taas uudella tavalla.
Projektikoira Gunnar ei soveltunut avustajakoiraksi, joten tietenkin se päätyi meille viettämään harrastuskoiran elämää. Gunnar ei ole koira-sosiaalinen, lisäksi sillä on ollut käsittelyongelmia eli esimerkiksi kynsienleikkuun kouluttaminen siedettäväksi toimenpiteeksi kesti pitkään. Valitettavasti myös Gunnarilla on ollut terveyden suhteen haasteita eli nivelrikkoa olkanivelissä. Tyyppinä Gunnar on innokas ja aina valmis liittymään omistajansa seuraan oli sitten kyse kahvin keitosta tai treeneihin lähdöstä 😀 Hän tekee sata lasissa hommia vaikkei aina oikein edes tiedä mitä on tekemässä 😀 Hänen kanssaan on treenattu tietysti rally-tokoa, mutta myös tokoa. Gunnarilla on tällä hetkellä RTK3.
Brunon isoja corson saappaita tuli täyttämään kesällä 2024 cane corso Lorenzo (Noble Beasts Symphony of Destruction). Lorenzon kanssa on ollut ajatus sujuvan arjen hanskaamisesta, pikkuprinssi on melkoisen resursoiva ja energinen eli jotain järjestelyjä on saanut arkeen tehdä, jotta se sujuu koko lauman kannalta mahdollisimman mutkattomasti. Lorenzolla todettiin puolen vuoden iässä olkanivelten oc, samaa ongelmaa oli myös toisessa kyynärässä eli hän on ollut levossa ja kuntoutuksessa suurimman osan elämästään. Jotta molempien päät kestäisi, ollaan treenattu jäljestämistä ja siihen liittyvää ilmaisua sekä jumppailtu tukitaitoja sekä rallyn että pk-lajien alkeisiin. Aika näyttää miten terveyden suhteen käy eli päästäänkö koskaan näiden lajien pariin ihan ”tosissamme”.
Eläintenkouluttamista olen opiskellut Axxell Brusabyssa ammattitutkinnon verran, lisäksi olen käynyt erikoisammattitutkinnon opinnot Taitotalossa (näyttö on vielä suorittamatta). Käyn mielelläni erilaisten kouluttajien opissa sekä olen intohimoinen verkkokurssien ja webinaarien kuluttaja 😀 Rally-tokon suhteen olen kouluttautunut koetoimitsijaksi, koulutusohjaajaksi sekä ylituomariksi. Muilta ammateiltani olen laborantti ja pian sosionomi. Lisäksi olen innostunut opiskelemaan sisällöntuottamista eli siitä potku blogin päivitykselle!
Mitä enemmän eläinten kouluttamisesta tiedän, sitä enemmän huomaan miten paljon tällä alalla onkaan opittavaa! Pyrin kouluttamaan positiivisen vahvistamisen menetelmin, tahdon aktivoida koiran omaa intoa ja halua tehdä töitä sekä sitä kautta luoda motivaatiota yhteiselle tekemiselle! Kuitenkin huomioin kokonaisuuden eli tietenkin tässä yhtälössä sen ohjaajan eli ohjaajan taidot ja valmiudet sekä motivaation treenata ja kokeilla uutta. Testaan opettamani menetelmät omien koirieni kanssa, jotta osaan oikeasti ohjata koirakkoa välttämään tietyt kouluttamisen karikot. Välillä pilkon ja piperrän enemmän kuin mitä olisi tarpeen lopullisen käytöksen kannalta, mutta mielestäni matka on yleensä mielenkiintoisempi kuin päämäärä 😀 Toki olen huomannut kaipaavani myös sitä päämäärää eli mahdollisuus kisaamiseen motivoi minut tekemään ja treenaamaan, lisäksi pidän erityisesti rally-tokokisojen hyvästä, kannustavasta hengestä ja yhteisöllisyydestä 🙂
