Rally-tokosta puhutaan usein lajina, joka sopii kaikenlaisille koirille. Ajatus on sinänsä oikea, mutta samalla hieman harhaanjohtava. Se antaa helposti kuvan lajista, jossa erilaisuus tasoittuu ja kaikki koirat voivat toimia samalla tavalla. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole.

Rally-tokon ytimessä on yhteistyö. Ja yhteistyö toimii vain silloin, kun ohjaaja tunnistaa, millainen koira hänen kanssaan työskentelee. Rodulla on merkitystä, mutta vielä enemmän merkitystä on yksilöllä ja sillä, miten ohjaaja osaa koiraansa lukea.

Rallyn muokattavuus on sen vahvuus

Yksi rally-tokon suurimmista vahvuuksista on sen muokattavuus. Liikkeet voidaan pilkkoa pieniin osiin, harjoittelua voidaan rakentaa vaiheittain ja koiraa voidaan tukea monin eri tavoin. Tämä tekee lajista saavutettavan monenlaisille koirille ja ohjaajille.

Sama muokattavuus on kuitenkin myös haaste. On helppoa ajautua harjoittelemaan pelkästään liikkeitä ja suorituksia ilman, että pysähdytään miettimään, kenelle niitä rakennetaan. Kun treeni keskittyy liikaa kylttien suorittamiseen, unohtuu helposti kysymys siitä, mikä on juuri tälle koiralle luontevaa ja mielekästä.

Onkin perusteltua kääntää ajattelu toisin päin. Sen sijaan, että mietitään, miten koira saadaan sopimaan lajiin, kannattaa pohtia, miten lajia voidaan sovittaa koiralle.

Rotutyypillisyys näkyy tekemisessä

Vaikka yksilöllisyys on aina keskiössä, koirien taustaa ei voi sivuuttaa. Eri roduilla on erilaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat siihen, miten ne suhtautuvat tekemiseen, oppimiseen ja yhteistyöhön ihmisen kanssa. On hyvin erilaista kouluttaa terrieriä kuin noutajaa.

Osa koiraroduista on jalostettu työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ohjaajan kanssa. Niille ihmisen seuraaminen ja ohjeiden noudattaminen on luontevaa ja näitä käytöksiä on helppo vahvistaa. Toiset taas on jalostettu toimimaan itsenäisemmin, tekemään omia ratkaisujaan ja työskentelemään ilman jatkuvaa ohjausta.

Nämä erot eivät tee toisista koirista parempia tai huonompia rallyn näkökulmasta, mutta ne vaikuttavat merkittävästi siihen, miten koulutusta kannattaa rakentaa. Kun koiran toimintatapaa ei yritetä muuttaa toisenlaiseksi, vaan sitä hyödynnetään, yhteistyö helpottuu huomattavasti.

Motivaatio ei ole itsestäänselvyys

Usein puhutaan siitä, että jotkut koirat ovat helppoja motivoida ja toiset vaikeampia. Käytännössä kyse on harvoin motivaation puutteesta, vaan siitä, että motivaatio kohdistuu erilaisiin asioihin.

Koiralla, joka on tottunut työskentelemään ihmisen kanssa, yhteistyö voi olla itsessään palkitsevaa. Se hakee kontaktia, tarjoaa toimintaa ja pysyy mukana pienillä vihjeillä. Tällöin ohjaajan rooli on usein enemmän suunnan näyttämistä kuin motivaation rakentamista.

Itsenäisemmälle koiralle tilanne on toinen. Yhteistyö ei ole oletusarvo, vaan se on asia, joka täytyy rakentaa vähitellen. Tämä vaatii ohjaajalta enemmän tietoista ajattelua: mikä on tälle koiralle oikeasti palkitsevaa, miten paljon se jaksaa työskennellä ja missä kohtaa tehtävä ei enää kiinnosta sitä.

Motivaatio ei synny yksittäisestä palkasta tai tekniikasta, vaan siitä, että koira kokee tekemisen kannattavaksi.

Harrastus valitaan koiralle – ei toisin päin

Kaikki koirat eivät sovi kaikkiin lajeihin, eikä niiden tarvitsekaan. Tämä on asia, joka usein unohtuu, kun innostutaan uudesta harrastuksesta tai asetetaan tavoitteita.

Hyvä harrastus tukee koiran hyvinvointia, vahvistaa ohjaajan ja koiran välistä suhdetta ja tuottaa onnistumisen kokemuksia molemmille. Jos nämä eivät toteudu, ongelma ei välttämättä ole koulutuksessa, vaan siinä, että laji ei ole kyseiselle koiralle luontevin.

On myös hyvä muistaa, että suuntaa saa aina muuttaa. Harrastamisen ei tarvitse olla yhden lajin varassa, eikä valinta ole lopullinen.

Lopuksi

Rally-toko voi sopia hyvin monenlaisille koirille, mutta se ei tapahdu itsestään. Se vaatii ohjaajalta kykyä tarkastella omaa koiraansa realistisesti ja rakentaa harjoittelu sen ehdoilla.

Millainen sun koira on harrastuskaverina?

💛 Jaana / Koulutuspalvelu Toisenlainen